Vastoin kaikkia oletuksia täällä henki pihisee! Pariin kertaan oon yrittäny tänne jotain raapustaa, mutta on tökkiny vuoron perään vuodatus tai webbiyhteys. Hermohan siinä on menny kun kirjotat etkä saa valmista. Josko nyt.

Elämä mennä puksuttaa, jollain tavalla vähän helpommin jo. Ei mitenkään ruususesti, mutta siedettävästi. Välillä tulee vielä sellasia pätkittäisiä matalasuhdanteita, mutta kokonaisuutena suht ok. Muutamissa viikonloppuriennoissa oon ollu kavereiden kanssa ja on ollu oikeinki mukavaa, joka kerta on sunnuntai-iltana kotiin palatessa vaan jotenkin hyökyny kylmä todellisuus päälle ja sit onkin pari päivää menny aivan masentuneena. Hassua.

Helvetinperkeleenpääpiru otti yhteyttä tossa joku viikko sitten, oikein puhelimella eikä sähköpostilla, ja ilmotti jotta kämppää pitäis alkaa myymään. Samoin ilmoitti vieneensä avioerohakemuksen kakkosvaiheen, siitä mulle sitten paperi jo tulikin. Se pitäis kuitata vastaanotetuks ja palauttaa, sitten pumpsahtaa se ihan virallinen ero. Sen paperin saapuminen on varmaan jotenkin hirveen lopullista. Kämpän myyntiin liittyen oon yrittäny pohdiskella, että mihin mä sitten muutan Ei mitään visioo, toivottavasti sellanen syntyy.

Rahatilanne on hyvin lähellä totaalikatastrofia ja se kiristää. Se kiristää tällä hetkellä enemmän kun mikään ero. Perkele. Multa karkas muutamia asiakkaita sillä välillä kun vollotin kotisohvalla eikä sekään mitenkään parantanu tätä asiaa... Oma häpee tietysti. No, oon yrittäny vähän laajentaa toimenkuvaani ja kehitelly uusiakin ideoita, saas nähdä auttaako jollain aikajanalla.

Vitutuksenpoistopillereistä en ole vielä uskaltanu luopua. Annosta pienensin puoleen, mutta kokonaan lopettamista en vielä tohtinu tehdä. Pikkuhiljaa. Vitutuksesta tuli mieleen, että koko talvi on ollu vittumaisen jäätävä, onneks ei enää oo koko ajan kolmenkympin pakkasia. Tai nyt kun ton sanoin niin varmaan taas kohta on Meinas alkaa syömään naista kun mökki on "huurussa" vaikka kuinka lämmittää ja sähkölasku tuhat, koiratkaan ei halunnu ulkoilla!

Mutta kevät tulee, sen on pakko. Ja keväämmällä/alkukesästä päätin lähtee pariks viikoks matkoille. Rahaa ei ole, mutta teen sen jostain. On asia niinkin, että ihmisen elämässä pitää olla jotain valopilkkujakin helvetti soikoon eikä pelkkää kurjuutta. Kun oon asian päättäny niin jollain järjestän toteutuksenkin.

Että sellasia. Yritän nyt josko tää teksti vielä suostuis lähtemään vai tökkiikö taas...

Vitutus on hieman hellittänyt, väsymys ei. Vaan parempi noin päin. Nyt on ihan joitakin asioita mennyt niin kun pitäskin, eikä joka asia ole mennyt niin perseelleen kun vaan voi. Joulut on vietetty ja siitäkin on henkiin jääty, eikä ollut edes hirveen kamalaa.

Eläinrintamalla sairastelut jatkuu ja se aiheuttaa stressiä, mutta muutoin mieliala on taas tilapäisesti suorastaan plussan puolella. Ainakin jos vertaa siihen mitä se välissä oli...

Siihen pääpiruun ei ole ollut minkäänlaista yhteyttä ja parempi niin.

Lisävalitusta. Edellistä en kuitenkaan viitsiny otsikoida "Vitutus".

Tää väsymys on jotain aivan käsittämätöntä. Nukkuisin 10 tuntia yössä ja muutaman tunnin päiväunet joka päivä. Ja vaikka tosiaan yritän ulkoilla ja jotenkin pitää itseeni kasassa, niin pienetkin asiat on aivan ylivoimasia ponnistuksia. Suihkussa käyminen ottaa voimille, siis ihan fyysisesti. Nälkäkin olis muttei jaksa syödä. Jossain asioilla kun käy parin tunnin reissun niin fiilis on kuin olis maratonin juossu.

Parin viikon "hiljaiselo" takana. On vaan vituttanu niin paljon ettei oo edes viitsiny kirjottaa, että vituttaa.

Elämään on sisältyny lähinnä ravaamista erilaisissa eläinlääkäreissä erilaisten eläinten kanssa, rikki menneen auton kanssa tappelua, räjähteleviä kodinkoneita ym. paskaa. Rahat on loppu eikä lisää tule eläinlääkäristä tai autokorjaamosta joissa aikaani "kulutan".

Onhan tässä tietysti hyviäkin puolia. Vituttaa niin paljon katollaan olevat muut asiat etten ole sitä pääpirua eli miestä juurikaan ajatellut. Tekis mieli heittäytyä peiton alle makaamaan kunnes kupsahtaa.

Että lämmintä joulumieltä vaan kaikille...

Pitemmittä puheitta ja lyhyestä virsi kaunis.

Lisää sairastumisia, lisää kuolemaa, lisää pienempiäkin vastoinkäymisiä. Nyt alkaa taas pikkuhiljaa oikeesti vituttaa.

Täysin paska elämä edullisesti eniten tarjoavalle. Tai voin pienen summan antaa mukana...

Juu, kortti ei ollut Paraguaysta mutta kun läks biisi soimaan päässä.

Sain ystävältä postikortin jossa lukee: "Jos et ole onnen myyrä, saatat olla onnen päästäinen".

Viitannee viime aikojen "tuuriin"

Jostain syystä ajauduin mietiskelemään tämän vuoden kulkua, loppumetrejähän tässä mennään. Vuodessa siis.

Vaikka ajattelisin asiaa kuinka päin, niin vuosi on ollut kulkua katastrofista toiseen ja kriisistä seuraavaan. On ollut työmurheita, terveysongelmia (sekä itsellä että läheisillä), useita kuolemantapauksia lähipiirissä, hajonneita autoja ja kodinkoneita, mies häippäs ex tempore ym. ym. Paljon sellaista "pikkusälää" jota en tännekään uskalla kirjoittaa kun pelkään, että minut yksityiskohdista tunnistetaan.

Pitäisköhän kirjottaa kirja, esim. "Vastoinkäymisten vuosi 2010". Toisaalta voi käydä niin, että sitä pidettäisiin humoristisena fiktiona, sen verran lähentelee jo tilastollisesti mahdotonta tää meno...

Jos tästä jotain positiivista pitää hakemalla hakea, niin luulisi ettei ens vuosi voi ainakaan paljon pahempi olla. Tai sitten tuli juuri kirjotettua ne "kuuluisat viimeiset sanat" Vaan jotenkin tuntuu nyt siltä, etten hämmästyis vaikka katto lentäis tuulen mukaan tai pyörremyrskytrombijotakin irrottais multa pään.

Mutta ettepäin sano mummo lumessa

Jälkiviisas lisäys klo 19.27: Tässä taloudellisessa tilanteessa voi tosin käydän niinkin ettei mun tarvitse todistaa ens vuoden uusia kurjuuksia, saatan olla kupsahtanu nälkään alkuvuoden paikkeilla. Tai jotain. Positiivisuus on perseestä joka tapauksessa

Nyt ei huolta tai murhetta tuota mitkään omat surkeet asiat vaan tuo eläinparka.

Maanantaina (siis eilen, menee jo päivätkin ihan sekaisin) saatiin otettua verikokeita, joista tulokset tulivat tänään. Varmuutta ei ole kenelläkään, mutta epäilynä on nyt vatsan/suoliston alueen jonkinsorttinen tulehdus.

Kuume on nyt pysynyt poissa ja näillä lääkityksillä jatketaan ja toivotaan parasta (sekä pelätään pahinta).

Suuremman murheen lisäksi tämä ei todellakaan paranna hunningolla olevaa taloustilannetta...

Tai ainakin melkein.

Mikään ei sitten ole kamalampaa kun omistaa sairastava eläin viikonloppuna. Perjantai-illasta olen ollut sydän kurkussa ja soitellut ympäri maakuntia eläinlääkäreille, joita ei tosiaan ole riesaks asti virka-ajan ulkopuolella.

Nyt näyttää siltä, että jäädään henkiin vaikkakaan varmaa tuo ei ole vieläkään.

Jos jotain positiivista pitäis tilanteesta keksiä, niin eipä ole tullu omat murheet juurikaan mieleen.

Olishan se pitäny arvata.

Juuri kun luulet, että asiat on jotenkin mallillaan, niin totta helvetissä tulee joku suuremman luokan vastoinkäyminen ja tasottaa tilanteen. Että itku pitkästä ilosta, johan sitä monta päivää kestikin.

Nykyelämässä ja tulevaisuudessa on vielä paljon asioita, jotka on ihan avoimia ja varmasti vaikeita ja hankaliakin. Niistä huolimatta olen alkanut näkemään tässä elämässäni myös hyviä asioita. Jos muutama kuukausi takaperin olin sitä mieltä, että mun elämästä ei ole jäljellä mitään ja voin yhtä hyvin tappaa itseni, niin siihen nähden tilanne on loistava.

Mulla on muutama ihan maailman parasta ystävää, jotka ovat auttaneet ihan kaikessa ja aivan pyytämättä, kaikilla mahdollisilla tavoilla. En todellakaan tiedä, missä olisin ilman näitä ihmisiä ja nyt osaan/pystyn näkemään asian ihanuuden ja olemaan siitä kiitollinen.

Ystävien lisäks mulla on mun omat rakkaat eläimet

Ulkonakin on aivan kauhian kaunista kun sataa lunta ja kaikki on valkoista.

Valoa elämään

On kyllä hassua, kuinka paljon mielialat vaihtelee tätä nykyä. Viime viikolla olin totaalisen vittuuntunut kaikkeen ja tällä viikolla elämä tuntuu suorastaan valoisalta. Tänään olin jo herätessä virkeä, jota ei ole tapahtunut miesmuistiin. Töihin lähtökin tuntuu innostavalta. Tästä pompahtelusta kun tekisi kaavion, käyrä menisi villisti edestakaisin eikä mahtuisi näytölle kaikin ajoin No, väitetään jotta vaihtelu virkistää.

Positiiviseen suuntaukseen varmasti auttaa se, että miehestä ei ole kuulunut mitään eli en ole joutunut setvimään mitään käytännön asioita. Lisäksi olen järjestelmällisesti kieltäytynyt miettimästä edessä häämöttäviä asunnon hankinta ym. asioita. Enköhän ehdi niiden kanssa stressata sittenkin kun ovat ajankohtaisia.

Nyt hankkimaan leipärahaa

Ei todellakaan talous, mutta mieli on

On ollut tosi kivat kaks päivää ja olen saanu töitäkin tehtyä aika mukavasti. Sehän tietää vähän parannusta talouteenkin vaikkei ihmeitä tee. Markka on miljoonan alku sanottiin ennen vanhaan.

Jee.

PS. Muutin kommentointiasetuksia hieman jonkun valopäisen anonyymin seurauksena, mutta sekään ei mun hyvää tuultani pilaa. Valopäitähän maailmaan mahtuu.

Poistuneen kuumeen tilalle olen saanut ensimmäisen ikioman pahvipääkommentoijan tänne. Mieliala lienee menossa parempaan suuntaan viime viikon spesiaalivitutuksesta, koska tuo ei mua harmita lainkaan, päinvastoin huvittaa suuresti.

Mikä virkistävä alku työpäivälle

Seuraa lisää valitusta.

Muutenkaan ei oo ollu mikään kukkee viikko mielialan puolesta ei. Nyt sitten taas eilen illalla nousi kuume. Prkl. Juurihan mä sairastin. Sitä paitsi tää on ihan kummallinen tauti, ei oo mitään muuta kun kuumetta ja aivan vetämätön (lue kuollut) olo.

Päivän työt oli luonnollisesti pakko perua, koska aamulla en pystynyt olemaan jalkeilla kahvinkeittimen lataamiseen vaadittavaa aikaa. Istuin puolivälissä keittiön lattialle, josta laahauduin sohvalle peiton alle.

Mitähän seuraavaks...

Viikonloppu oli ja meni ihan leppoisissa tunnelmissa. Eilen sitten iski vitutus. Sellainen kaikkivoipa yleisvitutus joka johtuu kaikesta ja ei mistään. Missään ei kuitenkaan oo mitään järkee, tuulee sata metriä sekunnissa ja peruukki irtoo päästä pihamaalla ja eniten vituttaa kaikki. Aamulla pitäis ajaa Helsinkiin ja takasin jossain tuhannen lumikinoksessa. Mites sattuikin juuri huomiselle...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Nyt on nastarenkaat alla ja saa mun puolestani kura väistyä lumen tieltä. Ikinä ennen en oo renkaita ostanut tai vaihdattanut, mutta nyt on koettu sekin.

Viime yönä näin pitkästä aikaa unia. Olis kyllä mieluusti voinu jäädä näkemättäkin. Unissa esiintyi valitettavasti tuleva ex eli kun uneen heräsin, en tietenkään enää sen jälkeen saanut unta. Paska. Tulevina öinä kieltäydyn katsomasta unia.

Viikonlopuksi on suunnitteilla yökylään tuleva kaveri, jonka kanssa saunotaan, syödään ja vaan oleillaan. Ulkoilulla höystettynä varmaankin eli kieltäydyn myös vesisateesta.

Mun ruokahaluni on palautunut entisiin mittoihinsa, ei pienintäkään ongelmaa enää sen suhteen. Myös niistä menetetyistä kiloista on jo suurin osa palautunut "kotiin". Olis voinu jäädä johonkin puolitiehen

Perskutarallaa, unohdin kehua itseäni.

Eilen illalla sytytin keittiöön valot sinne mennessäni. Kuului iso poksahdus ja kaikki pimeni. Näemmä kuitenkin kehityn näissä "miesten töissä", koska taskulamppu hampaissa selvitin ongelman kuin sähköinsinööri konsanaan eikä aikaakaan, kun taas valot paloi ja telkkarit pauhas. Kyseessä ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen vika kun esim. sulake.

Ja huomenna tosiaan ostamaan elämäni ensimmäistä kertaa renkaita. Musta tulee vielä hyvä mies

Sukujuhlat selätetty kohtuullisella menestyksellä. Krapula sieltä tuli, mutta muuten sujui ilman suurempia välikohtauksia.

Maanantaina sitten päätin, että nyt on märehdintä loppu tältä erää ja painatin tekemään töitä. Olen ahkeroinut koko viikon niin, että nyt olis kasassa talvirengasrahat ja vaihto varattu huomiselle aamulle. Hyvään aikaan, säätiedottajat ovat taas luvanneet pakkasta ja lunta. Vai olisko pitänyt sanoa hyvän sään aikaan.

Fiilis on ollut kohtuullisen hyvä, tai ainakin ei-huono, ja siitä annan kyllä suurimman kunnian lääkitykselle. En olis voinut uskoo, että moiset pillerit toimii näin hyvin. Karkeesti arvioituna nää "vitutuksenpoistopillerit", kuten niitä nimitän, hävittää tai hukkaa n. 70 % pään kiristyksestä. Syön näitä ehkä lopun ikäni

Ja sitten taas sorvin ääreen.

Kävijätilastoista:

Eduskunnasta on käyty lukemassa mun säälittävää blogiani. Noinkohan se valtiovalta tutustuu rahvaan elämään