Elämä mennä puksuttaa, jollain tavalla vähän helpommin jo. Ei mitenkään ruususesti, mutta siedettävästi. Välillä tulee vielä sellasia pätkittäisiä matalasuhdanteita, mutta kokonaisuutena suht ok. Muutamissa viikonloppuriennoissa oon ollu kavereiden kanssa ja on ollu oikeinki mukavaa, joka kerta on sunnuntai-iltana kotiin palatessa vaan jotenkin hyökyny kylmä todellisuus päälle ja sit onkin pari päivää menny aivan masentuneena. Hassua.

Helvetinperkeleenpääpiru otti yhteyttä tossa joku viikko sitten, oikein puhelimella eikä sähköpostilla, ja ilmotti jotta kämppää pitäis alkaa myymään. Samoin ilmoitti vieneensä avioerohakemuksen kakkosvaiheen, siitä mulle sitten paperi jo tulikin. Se pitäis kuitata vastaanotetuks ja palauttaa, sitten pumpsahtaa se ihan virallinen ero. Sen paperin saapuminen on varmaan jotenkin hirveen lopullista. Kämpän myyntiin liittyen oon yrittäny pohdiskella, että mihin mä sitten muutan Ei mitään visioo, toivottavasti sellanen syntyy.

Rahatilanne on hyvin lähellä totaalikatastrofia ja se kiristää. Se kiristää tällä hetkellä enemmän kun mikään ero. Perkele. Multa karkas muutamia asiakkaita sillä välillä kun vollotin kotisohvalla eikä sekään mitenkään parantanu tätä asiaa... Oma häpee tietysti. No, oon yrittäny vähän laajentaa toimenkuvaani ja kehitelly uusiakin ideoita, saas nähdä auttaako jollain aikajanalla.

Vitutuksenpoistopillereistä en ole vielä uskaltanu luopua. Annosta pienensin puoleen, mutta kokonaan lopettamista en vielä tohtinu tehdä. Pikkuhiljaa. Vitutuksesta tuli mieleen, että koko talvi on ollu vittumaisen jäätävä, onneks ei enää oo koko ajan kolmenkympin pakkasia. Tai nyt kun ton sanoin niin varmaan taas kohta on Meinas alkaa syömään naista kun mökki on "huurussa" vaikka kuinka lämmittää ja sähkölasku tuhat, koiratkaan ei halunnu ulkoilla!

Mutta kevät tulee, sen on pakko. Ja keväämmällä/alkukesästä päätin lähtee pariks viikoks matkoille. Rahaa ei ole, mutta teen sen jostain. On asia niinkin, että ihmisen elämässä pitää olla jotain valopilkkujakin helvetti soikoon eikä pelkkää kurjuutta. Kun oon asian päättäny niin jollain järjestän toteutuksenkin.

Että sellasia. Yritän nyt josko tää teksti vielä suostuis lähtemään vai tökkiikö taas...

Eläinrintamalla sairastelut jatkuu ja se aiheuttaa stressiä, mutta muutoin mieliala on taas tilapäisesti suorastaan plussan puolella. Ainakin jos vertaa siihen mitä se välissä oli...

Siihen pääpiruun ei ole ollut minkäänlaista yhteyttä ja parempi niin.

Tää väsymys on jotain aivan käsittämätöntä. Nukkuisin 10 tuntia yössä ja muutaman tunnin päiväunet joka päivä. Ja vaikka tosiaan yritän ulkoilla ja jotenkin pitää itseeni kasassa, niin pienetkin asiat on aivan ylivoimasia ponnistuksia. Suihkussa käyminen ottaa voimille, siis ihan fyysisesti. Nälkäkin olis muttei jaksa syödä. Jossain asioilla kun käy parin tunnin reissun niin fiilis on kuin olis maratonin juossu.

Elämään on sisältyny lähinnä ravaamista erilaisissa eläinlääkäreissä erilaisten eläinten kanssa, rikki menneen auton kanssa tappelua, räjähteleviä kodinkoneita ym. paskaa. Rahat on loppu eikä lisää tule eläinlääkäristä tai autokorjaamosta joissa aikaani "kulutan".

Onhan tässä tietysti hyviäkin puolia. Vituttaa niin paljon katollaan olevat muut asiat etten ole sitä pääpirua eli miestä juurikaan ajatellut. Tekis mieli heittäytyä peiton alle makaamaan kunnes kupsahtaa.

Että lämmintä joulumieltä vaan kaikille...

Lisää sairastumisia, lisää kuolemaa, lisää pienempiäkin vastoinkäymisiä. Nyt alkaa taas pikkuhiljaa oikeesti vituttaa.

Täysin paska elämä edullisesti eniten tarjoavalle. Tai voin pienen summan antaa mukana...

Sain ystävältä postikortin jossa lukee: "Jos et ole onnen myyrä, saatat olla onnen päästäinen".

Viitannee viime aikojen "tuuriin"

Vaikka ajattelisin asiaa kuinka päin, niin vuosi on ollut kulkua katastrofista toiseen ja kriisistä seuraavaan. On ollut työmurheita, terveysongelmia (sekä itsellä että läheisillä), useita kuolemantapauksia lähipiirissä, hajonneita autoja ja kodinkoneita, mies häippäs ex tempore ym. ym. Paljon sellaista "pikkusälää" jota en tännekään uskalla kirjoittaa kun pelkään, että minut yksityiskohdista tunnistetaan.

Pitäisköhän kirjottaa kirja, esim. "Vastoinkäymisten vuosi 2010". Toisaalta voi käydä niin, että sitä pidettäisiin humoristisena fiktiona, sen verran lähentelee jo tilastollisesti mahdotonta tää meno...

Jos tästä jotain positiivista pitää hakemalla hakea, niin luulisi ettei ens vuosi voi ainakaan paljon pahempi olla. Tai sitten tuli juuri kirjotettua ne "kuuluisat viimeiset sanat" Vaan jotenkin tuntuu nyt siltä, etten hämmästyis vaikka katto lentäis tuulen mukaan tai pyörremyrskytrombijotakin irrottais multa pään.

Mutta ettepäin sano mummo lumessa

Jälkiviisas lisäys klo 19.27: Tässä taloudellisessa tilanteessa voi tosin käydän niinkin ettei mun tarvitse todistaa ens vuoden uusia kurjuuksia, saatan olla kupsahtanu nälkään alkuvuoden paikkeilla. Tai jotain. Positiivisuus on perseestä joka tapauksessa

Maanantaina (siis eilen, menee jo päivätkin ihan sekaisin) saatiin otettua verikokeita, joista tulokset tulivat tänään. Varmuutta ei ole kenelläkään, mutta epäilynä on nyt vatsan/suoliston alueen jonkinsorttinen tulehdus.

Kuume on nyt pysynyt poissa ja näillä lääkityksillä jatketaan ja toivotaan parasta (sekä pelätään pahinta).

Suuremman murheen lisäksi tämä ei todellakaan paranna hunningolla olevaa taloustilannetta...

Mikään ei sitten ole kamalampaa kun omistaa sairastava eläin viikonloppuna. Perjantai-illasta olen ollut sydän kurkussa ja soitellut ympäri maakuntia eläinlääkäreille, joita ei tosiaan ole riesaks asti virka-ajan ulkopuolella.

Nyt näyttää siltä, että jäädään henkiin vaikkakaan varmaa tuo ei ole vieläkään.

Jos jotain positiivista pitäis tilanteesta keksiä, niin eipä ole tullu omat murheet juurikaan mieleen.

Juuri kun luulet, että asiat on jotenkin mallillaan, niin totta helvetissä tulee joku suuremman luokan vastoinkäyminen ja tasottaa tilanteen. Että itku pitkästä ilosta, johan sitä monta päivää kestikin.