Suoranainen aktiivipäivä. Eikös kotoa poistuminen ole aktiivista? Oli pakko liikahtaa kauppaan. Ei niinkään sen ruuan takia, mutta tervaa ja nikotiinia.

Kaupassa törmäsin tietenkin tuttuun, joka tokas ensimmäisenä "alkasitkos syömään". No ruokaa tulin ostamaan, totesin. En millään mielikuvituksella pysty mieltämään itseeni niin laihaks, että kenenkään pitäis sen takia käskeä syömään. Muutama kilo sinne tai tänne ei vielä mullista vallitsevaa ns. normaalipainoa. 

Kauppaan lähteminen aiheutti oheistoimintoja; pitihän sitä "ihmisten ilmoille" peseytyä, kammata kuontalo ja pukeutua. En ihan ilkosillani hiihtele kotonakaan, mutta puvustus harvemmin on kovinkaan silmiä hivelevää

Mielentilamittari on tänään näyttäny aika tasasta viivaa, onkohan tää tyyntä myrskyn edellä vai edes vähän pysyvämpi ilmiö? Ken tietää. Jos mitään suuria mullistuksia ei tapahdu, niin tässähän vois kuvitella ens viikoks vaikka pienimuotosta työntekoa. Niitä töitä, jotka on odotellu pari kuukautta... Taloudellinen tilanne ei pistäis pahakseen.

Niitä lääkärin määräämiä mielentilaa kohentavia (?) lääkkeitä en ole hakenut. Tutkailin ko. valmisteiden sivuvaikutuslistaa ja totesin, että hyöty/haittasuhde menee perse edellä puuhun. Onko se mukavaa sittenkään jos päätä särkee, mahaan koskee, huimaa, turvottaa, lihottaa ja mitäliekaikkee. Tulis niin monta uutta v*****ksen aihetta, että ei taitais pillerin alkuperäisen tarkotuksen mukainen teho riittää. Että olkoon, pitäkää pillerinne, en oo syöny ennen enkä syö nytkään.

Osaako muuten joku kertoo koska ihminen on keski-ikäinen? Tää on mua mietityttäny pitkään, en tiedä olenko keski-ikänen vai vasta menossa sitä kohti. Tosin pilleriasenteesta vois luulla olevansa uhmaikänen.