Lämmitin itselleni saunan. Ensimmäistä kertaa yksin. Ei ihan kamalaa, mutta jotenkin omituista.

Tänään on se päivä, jolloin olen luvannut lähteä ihmisten ilmoille. Syömään ja baariin hilpeiden ihmisten seuraan. Huoh. Jotenkin nyt sosiaalisuus ja seura, tungoksesta puhumattakaan, ei oikein nappaa... Tulevan illan ohjelmasta järkkyneenä en ole tänään (vielä) huomannut vollottaa kertaakaan.

Pohjustin tulevaa iltaa ja mahdollista pienimuotoista alkoholin nauttimista jo eilen. Valmistin itselleni illalla ruokaa ja söin. Jossain ohjelmassa kerrottiin joskus rasvaisen kalan hyväätekevästä vaikutuksesta hermoille, joten tein lohta. Yltiöoptimismia Ruoka ei ollut pahaa, mutta syöminen ei silti ollut mukavaa.

Eilen illalla harjoittelin sosiaalisuutta myös puhumalla puhelimessa. Juteltiin ystävän kanssa mm. eroista ja etenkin ympäristön reaktioista niihin. Ihmettelin (ja olen ihmetellyt koko ajan) sitä, kuinka vähintään 8 kymmestä toteaa mullekin ensimmäisenä että "äkkiä sä uuden löydät". Mulla se on kuitenkin ollu se ihan viimenen ajatus! Enkä kertakaikkiaan mitenkään tajua, että miks hitossa mun pitäis olla saman tien tukka suorana, hampaat irvessä metsästämässä uutta miestä. Mitä helvettiä mä sillä tekisin?? Mä olisin halunnu pitää sen entisen.

Jostain luin sellasenkin tiedon (jota todella toivon vääräksi), että erosta toipumiseen kuluva aika on puolet ko. suhteen kestosta. Tulee pitkät 7 vuotta...