Mitä tämän kahden kuukauden aikana on tapahtunut?

Ensimmäinen pari viikkoa meni jotenkin sumussa, järki kai kieltäytyi käsittelemästä koko asiaa. Jonkinasteinen shokkitila, luulen. Lähinnä olin tuohtunut hänen tavastaan ilmoittaa asia, eihän tämän kokoluokan asiaa ilmoiteta, eikä niin toimi varsinkaan minun mieheni, se älykäs ja ymmärtävä ja ihana ihminen.

Sen jälkeen alkoi totuus iskeä. Yritin puhua ja neuvotella, yritin saada häntä muuttamaan mieltään. Jos/kun asioissa on jotain vikaa ja korjattavaa, niin kyllähän niitä voidaan muuttaa. Keskusteluyhteys ei ollut kaksinen, puhelut menivät huutamiseksi ja syyttelyksi, pääasiallinen kommunikaatioväline oli sähköposti. Voiko säälittävämpää olla? Yrittää saada elämäänsä takaisin sähköpostitse. Yrityksistäni ei seurannut mitään, ei järkevää keskustelua, ei pienintäkään kompromissia. Ainoat konkreettiset asiat olivat kai oman vointini romahdus ja (ehkä sen seurauksena) vielä surkeampi vastausprosentti mihinkään esittämääni asiaan.

Kolme tai neljä viikkoa, en ole täysin varma ajan kulusta, itkin. Itkin ja vaelsin kotona edestakaisin. Kirjoittelin sähköposteja, odottelin vastauksia, halusin kuolla. Nukkuminen oli aika mahdotonta, samoin syöminen. No, syöminen ei oikein suju vieläkään mutta saan sentään jo vähän nukuttua, en ole ehkä ihan niin pyörryksissä kaiken aikaa. Kuolema kiehtoo edelleen, eihän minulla enää elämääkään ole.

Tällä hetkellä pystyn olemaan itkemättä jo suurimman osan päivästä, ainakin useimpina päivinä. Kotoa pitäisi poistua, mutta ei jaksa. Töitä pitäisi tehdä, mutta ei jaksa. Ajatuskin menemisestä muiden ihmisten sekaan ahdistaa, siihen ei kertakaikkiaan ole voimia. Puhelin soi vastenmielisen usein enkä siihen juurikaan vastaile.  

Viime viikolla tein valtavan ponnistuksen ja hilasin itseni lääkäriin. Minä, maailman vahvin ihminen, istuin selittämässä lääkärille kuinka pää on rikkikatkipoikki. Nyt minulla on paperi, joka kertoo minun olevan masentunut ja sairaslomalla. Masennuslääkereseptikin on, mutta apteekkiin asti en ole vielä päässyt. Jokin haraa vastaan, voiko pilleri auttaa murtuneeseen mieleen tai särkyneeseen sydämeen?

Päässä liikkuu liikaa erilaisia ajatuksia ja tunteita, joista ei saa minkäänlaista otetta. Mikään ei muutu paremmaksi. Vihaa ja rakkautta, kaikki hajoaa eikä sitä pysty pysäyttämään.